Autoilua auton takia

Viime lauantaiaamuna koitti automme ensimmäinen matka Jyväskylässä. Lähdimme hankkimaan sillä autonpesuvälineitä ja myös pesemään sitä. Yritin keksiä jotain, mitä voisimme toimittaa samalla retkellä, mutta mieleen ei tullut mitään. Ruokakaupassa on ehdottomasti helpompaa käydä ilman Eetua, jonka kaitsemiseen menee kaupassa yhden aikuisen voimat ja huomio - jos riittääkään - eikä ollut mitään isompaa hankittavaa muutenkaan.

Automatka tehtiin siis vain sen vuoksi, että meillä on auto. Mittariin tuli 13 kilometriä - olemme nyt ajaneet yhteensä 278 km.

Lähtiessä vähän harmitti, kun kaunis aamupäivä oli hukkaantumassa autossa nököttämiseen ja liikenteessä selviytymiseen. Mutta - täytyy myöntää - vaihtoehtona olisi ollut luultavasti sitä samaa leikkipuistossa käymistä, jota tässä on tullut harrastettua aika monena lauantai- ja sunnuntaiaamuna muutenkin. Ehkä tämä olisi kivaa vaihtelua Eetullekin.

Eetusta olikin hauska päästä autoon. Hän jopa suostui siirtymään kuskin paikalta turvaistuimeen lähes sovulla. Ajelu Bilteemaan sujui kolhuitta. Tämä tuntuu mainitsemisen arvoiselta seikalta, sillä ajamiseni ovat jääneet niin vähiin, että liikenteessä eteneminen ja kaiken tarpeellisen huomaaminen on aika pinnistelyä. (Myönnetään: taidan olla liikenneturvallisuusriski.)

Bilteeman parkkipaikalla alkoi alamäki. Eetu harmistui, kun auto pysähtyi. Kauppaan pääseminen oli vielä ok, mutta kun esillä olleita polkuautoja ei saanutkaan hyllyltä, pahan mielen kuulivat kaikki kaupassa olijat - koko seuraavan vartin ajan, kun mies haali sieniä, autoshampoita ja säämiskäliinoja. Reilun 20 euron lasku ei tuntunut isolta hinnalta siitä, että pääsimme lähtemään.

Sitten alkoi pesupaikan etsiminen. Kävimme arvoimassa Prisman pesukadun palvelut ja totesimme, että yritämme mieluummin löytää paikan, jossa voi käyttää niitä juuri ostettuja omia pesuvälineitä. Seuraavasta paikasta, Nesteen huoltsikalta, löytyikin sitten itsepalveluhalli, ja pienen opiskelun ja ihmettelyn jälkeen pääsimme sisään. Minä istuin autossa vahtimassa Eetua, joka banaanin voimalla jaksoi taas innostua hieman hätävilkkunapista ja vesisuihkuista, joita isi suihkutteli tuulilasiin. Juuri, kun pinna alkoi loppua, pääsimme onneksi ajamaan ulos. Parkkiksella lasien kuivaaminen ja muut viimeistelyt alkoivat jo hermostuttaa meitä molempaa autossa istujaa. Eetu-parka: muistan itsekin pikkulapsena inhonneeni turvaistuimen kahlitsevia hihnoja.

Illalla mies vielä vahasi auton, ja täytyy myöntää, että 13 kilometriä, hikiset tunnit autossa ja yhteensä noin kolmenkympin lasku tuottivat paljon hienomman näköisen auton. (Ikäänkuin sillä olisi merkitystä. No, on kai sillä.) Ja kai se nyt kestääkin sitten paremmin syksyn säät.

Tänään työkaveri kertoi, että heidän pihastaan on kaadettu kaikki isot koivut, koska ne likasivat alla olevia autoja. Potkaiskaa minua lujaa, jos joskus alan valittaa meidän parkkiruudun kohdalla komeilevasta koivusta!