Auto ajettiin, tai siis minä ajoin auton, Lappeenrannasta Jyväskylään sunnuntaina. Matkasimme Eetun mummilaan lauantaina junalla: Jkl - Pieksämäki (juoksentelua ja eväitä puistossa) - Kouvola (jäätelöt) - Lappeenranta.
Paluumatka tehtiin siis uudella punaisella autollamme. Lähdimme iltapäivällä, kun Eetu alkoi vaikuttaa tarpeeksi väsyneeltä. Hän nukkuu helposti autoon, niin kuin kai useimmat lapset. Toivoimme, että unet kestäisivät pitkään. Jännitimme aika lailla, miten vilkas vilperttimme jaksaisi koko matkan. Hän ei nimittäin pysy liiemmälti paikoillaan, koskaan, missään.
Jännitin myös liikenneturvallisuutta. Kun on harvoin maantiellä pikkuautolla, alkaa autokyyti tuntua toooosi vauhdikkaalta. Sitä tajuaa vähän turhankin hyvin, että tuosta jos ohjaisi syystä tai toisesta pientareelle, niin se olisi sitten siinä. Eikä niistä rekoistakaan oikein tiedä, niitähän tuntuu kaatuilevan harva se päivä.
No, hengissä ja terveinä täällä ollaan. Matka sisälsi yhden pienen ja yhden isomman harhaanajon (ekologinen autoilija: osaa reittisi!), jonka myötä tosin löytyi Otava ja ihan kiva uimaranta, jota sitten hyödynsimmekin virkistäytymiseen. Puhelimen navigaattori talutti meidät takaisin reitille. Bensaa tankatessa meni yli 7 euroa hukkaan, kun en hahmottanut, että tankkiin ei mahdukaan bensaa 40 euron edestä (taloudellinen autoilija: laita automaattiin vain yksi seteli!).
Eetu nukkui Mikkeliin. Loppumatkasta vaikutti ensin ihan hyvältä, kunnes tuli pieni oksu. Pysähdyimme taas ennen Kangasniemeä, ja parkkikselle tulikin sitten mehut ja vedet ja kaikki. Puiden välistä vilkuttava aurinko ei tunnu kivalta aikuisestakaan, pienelle miehelle se oli varmaan liikaa, kun oli aika kuumakin. Pydähdys ja uudet eväät taisivat auttaa, ja pääsimme Vaajakoskelle. Navigaattoripuhelimen akku hyytyi, kun emme totelleet Ääntä liikenneympyrähässäkässä, vaan kävimmekin kaupassa ennen moottoritielle kurvaamista.
Täytyy sanoa, että olo oli aika ryytynyt, kun puoli yhdeksältä parkkeerasimme omaan ruutuumme (joka muuten sekin maksaa nyt sitten 9 euroa kuussa). Väitän, että olisimme olleet ainakin vähän paremmassa hapessa, jos olisimme tulleet junalla. Aikaa olisi kulunut yhtä paljon ja olisimme varmaan olleet väsähtäneitä Eetun paimentamisesta, mutta silti. Mutta toisaalta nyt ei tarvinnut lähteä kiireellä johonkin tiettyyn junaan.
Parkkiruutumme on pyörävajan vieressä. Siellä se auto aamulla nökötti, kun lähdin fillaroimaan töihin. Näky ei aiheuttanut inhon mutta ei myöskään positiivisia liikutuksen tunteita. Eetu kävi kokeilemassa ovet iltapäivällä. (Olivat onneksi kiinni.) Mies kävi lenkillään päivällä ostamassa rattilukon (10 e). Mitähän pientä tarviketta seuraavaksi tarvitsee hankkia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti